Ajatelmia
Täällä suunnalla Suomea tai lähinnä kotikaungissani en ole tutustunut metsästys/ käytyökoiriin sillä tasolla joka mahdollistaisi täällä yhdessä tekemisen/oppimisen perusteet kovin laaja-alaisesti.
Aina voi lukea asioita ja touhuilla omiaan, mutta kyllä asiantuntevan tahon on hyvä olla jollain tasolla aloittelussa mukana.
Ihan sillä, että lainatakseni kouluttajaa edellispäivästä: "koulutuksessa opetettu ns. Virhettä on vaikea korjata".
Ihminen/ohjaaja tekee ne virheet ei koira.
Ja useimmiten ulkopuolinen näkee ne pienimmätkin seikat, joita muokkaamalla saadaan toivottua tulosta.
Kun rohkeasti ilmoittaa mielenkiintonsa ääneen niin voi tulla näinkin upeita mahdollisuuksia vastaan.
Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Vaikka osaamisen kulttuurimme tuntuukin sille, että pitäisi olla alan konkari mennessään koulutukseen, ettei tule epäonnistumisia tai noloja tilanteita ei johda toivottuun tulokseen välttämättä!
Nöyryys omaa osaamattomuutta/tietämättömyyttä kohtaan tuo tilanteista paljon antoisampia/opettavaisempia.
Tulee syvällisempiä onnistumisen kokemuksia♤.
Tämä ihan rohkaisuksi. Koska itse saatan painia näiden asioiden ohella.
Aikuisena opettelu on hyvin tavoitteellista ja julmaa itseään kohtaa.
Pitää kuitenkin muistaa, että se kumppani harrastuksessa on koira, jolla moisia ongelmia ei ole. Ihminen luo paineet itse.
Olen hyvin iloinen, että olemme löytäneet näitä kauempanakin olevia alan harrastajia/kouluttajia, joihin on hyvä turvaantua. He ovat omistautuneet hommaansa ja jakavat neuvoja sekä oppia mielellään. Tuki on suuri.
Kuitenkin huomaa, että jollain tasolla saman henkiset ihmiset harrastaa näitä eri harrasteita; jolloin ryhmähenkikin on mitä mainioin.
Siinä taas illan pohdintojani tai mustaa valkoisella, jo puoliksi untenmailta.