Ja ajatelmia koiramaailmasta
Blogissani on tarkoitus tuottaa rehellistä tekstiä.
Ihan alkujaan vielä enne blokkailuakin itseluottamus ja tietämys tuntui olevan realistisella tasolla.
Opastin ja kerroin mielelläni mielipiteitä. Oli positiiviset visiot.
Kuten aikaisemmassa päivityksessä viitasin siihen, että vanhemmiten vaateet itselle kovenee.
Nyt viimeaikana ongelmien kauta useita pohdintoja tehneenä: On huikea huomata, että kuinka nöyrä ja herkkä on oltava löytääkseen oikean tien mm. Yksilöllisen koiran koulutuksen suhteen.
On edelleen hyvin monia asioita joita ei voi ennekkoon suunnitella.
Mikään ei mene täysin saman muotin mukaan.
Sitoutuminen on ollut ehdotonta sillä kova työ tuo tulosta. Tällä kertaa hyvinkin nopeasti.
On ollut niin moninaisia tilanteita, että apua on täytynyt kysyä.
Sitä on onneksi saatukkin.
Se on helpottanut avaamaan silmät ja näkemään todellisuus.
Mutta vaikka olisi nöyrä: Tarkemmin tarkoittaen " vastaanottavainen" niin siitä huolimatta on oltava balanssissa ja johtaja laumassa.
Siinä parhaimmillaan itse tulkintaa.
Jos on epävakaa niin on myös lauma.
Jo koet suuttumusta/turhautumista niin sen huomaa laumasta eri tavoin .
Siis kaikki omat tunneskaalat vaikuttavat.
Siinä kun sattuu olemaan vielä herkkäluontoinen koira niin tarkka saa olla itsensä kanssa.
Melkoinen opiskelu työmaa kun asioita vakavemmin tarkastellaan.
Vaikkakin kaikella on seurauksensa ihan yleismaailmallisestikkin.
Kerratakseni tehtyjä päivityksiä huomasin; on vaikea kuvailla kokonaisvaltaista ajatusta käytännön asioista eri muotoineen.
Mutta ihan kaikestahan saa tehdä omat päätelmät. Vaikka kuinka kirjoittaisi tarkkaa diagnosia, aina löytyy muuntuja.
"Kriisiin syventyneenä" herkkyys tulkita vallitsevaa tilannetta ja syy seuraus suhteita on toisinaan musertanut, muta toisinaan vahvistanut entisestään.
Tarkoitusperän ollessa positiivinen on auttanut selkeyttämään visioita.
Ennen lucan saapumista lauma oli ns. helppo.
Lucan tullessa luonnollisesti muutosta tuli laumaan. Lucan vielä ollessa aistikkaampi ja herkempi koiristamme muutos näkyi päivä päivältä enemmän ja oli menossa huonompaan suuntaan.
Nyt usean viikon rajojen, sääntöjen....... tuoma selkeys on ollut hyvin balansoiva osatekijä.
Lauma jaksaa yllättää positiivisesti.
Kontakti herkkyys on voimistunut ja lucakin saanut itseluottamusta.
Surin haaste itselle on ollut kuten koko perheelle, omien käytösmallien muuttaminen: Kuten ei kuljeta nenä lattiiaa kohden ja lässytetä ainaisesti siellä oleville koirille.
Siirtymä järjestykset.
Viereen rapsutettavaksi vain pyynnöstä.. sillä nämä osaavat olla hyvin ovelia siinä osa-alueessa.
Ruokailu ja nukkumisrauha. Ja paljon muuta....
Hihna käyttäytyminen ja yleis tottelevaisuus.
Oli hyvä esimerkki kun kasvattajalla oli junnuikäinen cockeri mukana.
Menimme "epävarman" lucan kanssa oihalle ottamaan kontaktiharjotteita hieman ennen heidän saapumista.
Kun kasvattaja saapui; saatiin haukunta minimiin kontaktein ja hiljaisuudesta palkiten.
Uutta koiratuttavuutta rauhassa haistellen pois turvallisten kotiseinien sisäpuolelta.
Kohtaaminen oli hyvin nopeasti innokas: ei pelokas tai jännittävä.
Sisälle meneminenkin sujui hienosti.
Lucalle ei tullut tarvetta puolustaa reviriään kun jännitys oli purettu jo pihalla.
Lauman säännöistä pidettiin kiinni, jolloin vieraskin sai suht rauhallisen vastaanoton kuin aikoinaan ilman sääntöjä ja rajoja.
Tästä on taas hyvä jatkaa ja ilahduttavasti todeta balanssia löytyneen.
Vaatii kyllä tarkkaavaisuutta ja herkkyyttä seurata ja olla tilanteiden tasalla... ♡♡♡♡♡ ☆☆☆☆☆ ♧♧♧♧♧