Kaikenlaista
Kyllä näiden koirien kanssa arki saa ihan omat rutiinit.
Tietysti mitä useampi koira niin sen moninaisempaa arki on.
-Kyllä kun on kaksi koiraa niin siinä menee jo useampi. Mutta joikainen tarvitsee myös oman aikansa.
Minun mentaliteetille sopii hyvin yksilöiminen ja jos ei olisi koiria niin varmasti olisi tylsääkin tylsempää.
Nämä ihanat hännän heiluttajat pitävät kyllä huolen siitä, että pahimmankin kaamoksen aikaan tulee lähdettyä ulos.
Ja he kyllä osaavat viihdyttämisen taidon. Aina ovat niin iloisia, josta ihminen voisi mallia ottaa; ei huolta huomisesta ja eletään tässä hetkessä ;)
Suunitelmia on käydä näyttelyissäkin, mutta ei vielä osaa ajatella, että millä kokoonpanolla ollaan mihinkin menossa.
Vaikka ei tuloksia tulisikaan niin tunnelma ja ihmiset ympärillä on mitä mukavinta.
Esimerkiksi jokavuotinen suurnäyttely Helsingin messukeskuksessa on vuoden koho kohta, jos sinne pääsee lähtemään.
Sieltä saa paljon ahaa elämyksiä kun on kortteli tolkulla kojua, jos vaikka minkälaista.
Tietysti kehän laidalla on oma jännityksensä, mutta tässä on aikojen saatossa oppinut sen olevan se yksi hetki ja retki. Se näytös on sitten siinä ja siitä uusia oppeja ja tekniikan hiomista opettelemaan. Kuitenkin suhteessa niitä ns. putoamisia on enemmän kuin hulppeita onnistumisia. Ainakin tälle se tuntuu. Minun on ollut aina vaikea sivullisenakaan laittaa mitään koiria arvojärjestykseen: Koska pidän kaikista omanlaisina.
Eikä minulla ole vahvaa käsitystä omasta mieltymyksestä rotuun. Omat koirani ovat omanlaisia ja todellakin kaikki ne ovat niin erilaisia
Tietysti tulos oli mikä hyväänsä se on aina voitto. Ihan se yhdessä tekemisen ilo ja meininki omine jännityksineen :)