Mutakeli
Ei tähän muistiin vielä tälläistä joulukuuta mahdu, että 8 astetta lämmintä ja kaikki tien pientareet muta lillinkiä täynä.
Tänään kävin Lucan kanssa juoksulenkillä ja kaaduin/liukastuin mutaan oikein kunnolla.
Luca reppana säikähti.
No onneksi ei käynyt pahemmi. Lenkki pääsi jatkumaan vielä reippaammin kun oli takamus mudasta märkänä.
Meidän neiti käytti ystävänsä kanssa Ilpoa ulkoiluttamassa ja myöhemmin Patua privatisti.
Lucan kanssa juoksulenkillä keskityttiin askeltamiseen.
Jotta askel pysyi hyvin lennokkaassa "ravissa".
Makupaloja ei poikuus oikein huolinut kun muuten tuntui (hyvä/hieno sana) palkitsevan onnistumiset.
Kävin tänään tutustumassa kevään koiranäyttelyihin.
Pitäisi vähän ajoittaa itselleen tavoitetta niin Luca kuin Patunkin esittelyssä.
Patun askeltamiset kun saisi vauhdikkaammiksi ilman pompouja tai nelistystä.
Rakenteellisesti minusta Patussa olisi paketti kohdillaan. Mutta liikkeet saisi parantua huimasti.
Sekin on ihan päivästä kiinni.
Patu tuntuu tykkäävän näyttelyhommistakin, mutta ottaa eri tavalla kilpaillen... kiire olisi..... paikallaan kyllä jaksaa olla, mutta tämä askeltaminen...
Lucakin tykkää toiminnasta ja näissä kahdessa näyttelyssä on saanut nähdä senkin.
Mutta Ilpolla odotellaan karvan kasvua ja hankitreenejä.
Että sellaista tänään.