Puistossa
Woi mahdoton sentään.
Huristeltiin trion kanssa koirapuistoon.
Menimme pikkukoirien aitaukseen kun isojen koirien aitauksessa oli vanhempi norjan harmaa hirvikoira nuoremman poikakaverin kanssa, joka ei välttämättä olisi jaksanut näitä elosalamoita.
Koirat viihtyivät tyttäreni keppien heitoilla ja revittelyllä. Välillä isojen puolta nuuhkien ja tervehtien.
Näytti sille, että kyllä ne toimeen olisi tullut erittäin hyvin. Mielenkiintoa riitti molemmin puolisesti.
Oli mielenkiintoista jutella aidan toiselle puolelle vanhan hirvimetsästys konkarin kanssa.
Hänellä oli paljon kerrottavaa ja hän oli erittäin kiinnostunut cockerin metsästys käyttäytymisestä ja käyttöominaisuuksista.
Oli erittäin viihdyttävää rupatella koirien touhuillessa omiaan.
Pääsin tyttärelleni myös opettamaan oman asenteen peilaantumista koirien käytökseen.
Saimme hyvin konkreettista esimerkkiä kun isojen puolelle tuli oletettavasti saksan paimenkoira hampaat heti irvistäen ja niskakarvat pystyssä.
Hirvimies katsoi ajan heille jo riittäneen kun huomasi, että käytöksestä huolimatta akressiivisen oloisen koiran omistaja oli laskemassa koiran irralleen aitaukseen.
Rähinä siitä oli tulossa.
Onneksi vältyttiin haavereilta.
Tämän juuri tulleen koiran mentaliteetti ei ollut sopiva ja kovasti ihmettelen oletettavasti omistajaa, että oli päästämässä puistoon vapaaksi sen käytöksestä huolimatta.
No meillä nyt tyytyväiset koiruudet päivälevolla.