Tylsyyttä
Ihan niin perus settiä kun voi vain olla.. ankee kelikin.
Jos nämä koiruudet itse kertoisi tästä päivästä niin menisi se jotenkin näin (jos vähän hassutellaan):
- Joko se alkaisi heräämään ja saisi jo ruokaa. Ei kuuluu vieläkään sitä herättävää ääntä.. jos varovasti vähän kävisin tökkimässä kuonolla kun olisi kova nälkä.. Luca tuumii.
Jatketaan me vielä unia. Kyllä se sitten herättää meidätkin... mutta nyttenhän se herätysääni kuuluukin... mennään tervehtimään niin se tajuu viedä meidät ulos merkkaamaan raitille ensimmäiset merkit ja terveiset. (isot pojatt tuumaa).
Kuka eka ja kenellä eniten merkattavaa?
Jouduhan jo tässä on tärkee homma edessä.
Minä haluan ensin ulos... minä pyörin ympyrää ja ympyrää, jotta huomaat kiireeni. (Luca).
Eikö tässä voitas jo mennä... kova hätä?(patu).
Voihan noita... ainahan ne pääsee ulos.. kerkeen vielä käydä haistelemassa, josko hälinässä olisi jotakin hyvää tippunut lattialle. (Ilpo).
Taas sama kierros ja äkkiä syömään... jos toi junnu alkais tulla jo.. sen jos päästää vapaaksi niin se haluu vetää aina noi spurtit ihan täysillä.
Anna jo sitä ruokaa... ainakin oikea suunta ruokakaapille päin.
Istutaan jo valmiina niin kuppi on nopeemmin nenän edessä... vähän äänimerkkiä, että joutaisi nopeammin...
Huoh tulipahan hotkaistua ja nyt voi ottaa koreissa unet kun se aloittaa työt....
Aika pitkästyttävää, jos vähän juttelisin ja kertoisin kaipaavani rapsutuksia (patu).
Noniin nyt on taas meille aikaa ja nälkäkin on kova (luca).
Mitähän kivaa syömistä lattioilta taas löytyisi ja olisiko pöydän reunalle jäänyt herkkuja (ilpo).
Minä pyörin ja pyörin.... öähetään jo ulos(luca).
Vähän hajut aamusta muutyunu, mutta kuitataan tapahtumat.. märkää on ja nälkäkin. Mennään jo sisälle(ilpo).
Kuka eka ruokakuppien luona? (Patu).
No johan se kuului.. hyvä katso.. pääsee jo syömään. (Luca).
Hei kaiffarit.. mitä leikitään, vedetäänkö luca tota tippunutta hansikasta... luca? Ai sä löysit askartelutavaroita.. aattelit sitten maistaakin noita. Varmaan teki hyvää hampaille toi paperin syöminen..(patu).
Mulla on sohvan niskatyyny varattu ja koisin nyt tässä.. älkää häiritkö. (Ilpo)
Ei tässä nyt mitään erikoista tapahdu.. vois ottaa ilpon vieressä nokoset. (Patu).
Hei mitä sä teet. Rapsuta vähän.. anna huomiota.. hei.. tuleeko joku kun tuollasta ääntä kuuluu ulkoa.. tarkistan ovet.. ei tuu ketään ja tuo vaan ärähtelee, että hiljaa.. (luca).
Jee lähetään ulos.. sama märkä keli... voisin kääntyä jo takaisin... mut on merkattava viimeisenä. (Ilpo).
Voi ei nyt toi huutava heiluva konevtulee... jos mä vähän komennan niin se säikähtäis, mut jos mä kuminkin loikkaan toiselle puolelle taloa.. luca..
Mikä tossa koneessa on niin ihmeellistä.. tätä voi haistella ja sitten on mukava tallustella ja maata lattialla kun mikään ei pistele.. (ilpo ja patu)
Jee nyt kilpaa hakemaan rapsutuksia.. kun me ollaan niin ihania.. vaikka mä oon ihanin.. ei kun minä... eikun minäpäs..
Noniin.. nyt se käski pois...
Jos vähän tarkkailis mitä se tekee niin kohta päästään nukkumaan..
Noni.. nyt on pojat merkkailut tuolla kaatosateessa merkattu ja nukkuman mars (ilpo)